Ajattara

Ajattara on suomalainen black metal -yhtye, joka sai alkunsa solisti Pasi Koskisen sooloprojektina. Koskinen, joka tunnetaan yhtyessä aliaksella Ruoja Suruntuoja, oli tällöin Amorphis-yhtyeen päälaulaja. Vuosi oli 1996, ja kahdeksan vuotta myöhemmin Koskinen jätti Amorphiksen ja keskittyi Ajattaran mustempiin kuvioihin. Yhtye hautasi itsensä vuonna 2012, mutta palasi uuden levyn myötä 2017.

Ajattaran musiikki on pikimustaa. Yksinkertaiset riffit ja melodiat luovat vankan pohjan, jonka päälle sopii huutaa tuskaa ja epätoivoa. Ajattaran uniikki vahvuus tulee ilmi erityisesti lyriikoissa: sanoitukset käyttävät monia kalevalaisia ilmaisuja, paikoittain jopa kalevalamittaa, ja laittavat koko black metal -genren syntymään uudelleen suomalaisittain. Kuolema, kiduttava elämä ja pahuus ovat yhtyeen laulujen toistuvia teemoja.

Pohjoisen musta mielenmaisema

Ajattaran alkuvaiheita seurattiin suurella mielenkiinnolla. Menestyneiden solistien sooloprojektit herättävät aina jonkin verran kiinnostusta; onko kyse pienestä puuhastelusta vai jostakin enemmästä? Kriitikot ottivat Ajattaran ensimmäiset levyt vastaan osoituksena jälkimmäisestä. Amorphiksen herkempiä sävyjä yhdisteltiin nyt todella synkkiin vesiin, ja vaikka muutamat kritiikit kommentoivatkin kappaleiden ajoittaista monotonisuutta, albumeiden arviot pysyivät kiittävinä, ja fanit janosivat lisää.

Suomalaiseen mielenmaisemaan on aina liitetty synkkyys, ja Ajattara repii levyillään aatoksista pimeimmät päivänvaloon katseltaviksi. Suomalaisen korpimetsän mökkiin kaamostalveksi lukittunut, maailmaa ja itseään vihaava suomalaisen stereotypia seisoo kuulijan edessä niin alastomana levy toisensa jälkeen, että välillä oikein puistattaa. Karhea örinä saa välillä yllättävää tukea puhtaammista lauluosuuksista, ja joka levyltä löytyy jotain uutta.

Kokoonpanojen ja äänimaailman muutoksia

Ajattaren neljännen levyn aikoihin arvosteluissa alkoi yhä useammin esiintyä huomautus siitä, että yhtye ei ollut juuri uudistanut soundiaan sitten ensimmäisen levyn. Levyt tarjosivat kyllä uusia ulottuvuuksia, mutta ne koostuivat kerran toisensa jälkeen samoista palikoista. Pasi Koskinen oli juuri jättänyt Amorphiksen keskittyäkseen täysin voimin Ajattaraan, mutta kunnolliseen uudistumiseen tuli mahdollisuus vasta seuraavalla levyllä.

Ensimmäinen uudelleensyntymä

Äpäre-levyn jälkeen kaikki jäsenet Pasi Koskista lukuun ottamatta jättivät yhtyeen. Monelle yhtyeelle näin raju muutos olisi voinut tarkoittaa hajoamista, mutta Ajattara kasasi uuden kokoonpanon, teki uutta musiikkia ja julkaisi jo seuraavana vuonna tapahtuneesta Kalmanto-nimeä kantaneen levyn. Tällä kertaa pesäero vanhaan oli aiempaa selkeämpi; musiikki oli edelleen tunnistettavaa Ajattaraa, mutta uudella twistillä.

Aiempaan mustaan synkkyyteen oli nyt ilmestynyt, jos ei sentään toivon valonsäteitä, niin kauneuden harmaita juovia, joiden rinnalla musta metalli sai aivan uutta kontrastia. Kun laulut eivät enää kertoneet pelkästä pahuudesta, vaan myös itkevästä ruumiista ja lihan liittymisestä lihaan, se pohjalla oleva, aina läsnä oleva pahuus näytti ja tuntui entistäkin vaikuttavammalta.

Noitumaa ja akustiset loitsut

Kun uudelleensyntymä oli kerran tehty, se oli selvästi helpompaa tehdä seuraavilla levyillä uudestaan. Kalmantoa seurannut levy Noitumaa iski tuttuja kuvioita odottaneita suoraan palleaan – musta metalli oli muuttunut akustiseksi, shamanistisia loitsuja muistuttavaksi albumikokonaisuudeksi. Ilmaisun primitiivinen raakuus oli säilynyt aivan samana kuin ennenkin, mutta akustisuus tislasi sen ydinmehuksi, jossa ei ollut mitään ylimääräistä.

Noitumaan kappaleissa myös Koskisen lyriikat saavat aivan uuden aspektin; on yksi asia kuunnella mikkiin karjuvaa örinämetallia ja toinen kuulla noitarummun paukutuksen päälle messuavaa, rajatilakokemuksen keskellä loitsivaa shamaania, jolta Noitumaa kuulostaa. Kritiikiltä ei kuitenkaan välty, jos yrittää soittaa black metalia ilman sähkösoittimia. Levy jakoi mielipiteitä: toisten mielestä levy oli kulunut vitsi, toisten mielestä neron työtä.

Paluu vanhaan

Ajattara teki vielä yhden kuriositeettikierroksen ennen kuin palasi aiemmalle mukavuusalueelleen. Kyseessä on vuoden 2009 joululevy, jolla yhtye teki covereita toisten bändien kappaleista. Itsessään tässä ei ole mitään erikoista, mutta kappalevalinnat olivat vähintäänkin mielenkiintoisia: levyltä löytyy mm. Tuomari Nurmion Lasten mehuhetki ja Nylon Beatin Syytön. Jos Koskisen tarkoituksena oli testata oman osaamisensa rajoja, siihen päästiin.

Kokeellisen vedoksen jälkeen oli aika palata synkän metallin pariin Murhat-albumilla. Akustisten ja cover-biisien kiertämisen aikana jokin oli kuitenkin muuttunut; aiempien levyjen laahaavat hautamarssit löytyivät tältäkin levyltä, mutta enää ne eivät muodostaneet vallitsevaa kokonaisuutta. Jos Nylon Beatin biisejä coveroimalla saa näin paljon monipuolisuutta mukaan äänimaailmaan, suosittelemme sitä jokaiselle bändille kautta maailmaan.

Huipulta hautaan

Murhat oli kirkkaasti Ajattaran monipuolisin ja paras levy, ja moni odotti varmasti kieli pitkänä seuraavaa tuotantoa. Yhtye, joka selvisi joululevystä, akustisesta albumista ja siitä, että neljännen levyn jälkeen bändistä kaikki yhtä lukuun ottamatta lopettavat, ei se voisi hajota muuten kuin omasta päätöksestään. Juuri näin yllättäen myös kävi: Ajattara ilmoitti yhdellä lyhyellä viestillä Facebookissa lopettavansa.

Yhtyeen viestiä ”AJATTARA lopetti olemasta!!!! Painukaa v***uun näiltä sivuilta!!” ei pidetty tulkinnanvaraisena, vaikka yhtyettä ei tavoitettukaan antamaan syvempää kommenttia asiasta. Lopettamispäätöksen syitä ei puitu julkisuudessa sen kummemmin, ja jälkikäteen haastatteluissakin on todettu vain se, että pinnan alla oli monia lopettamispäätökseen vaikuttaneita asioita. Syyt lopettamiseen tuntuivat kuitenkin toissijaiselta, kun Ajattara oli kerran saatu takaisin kentälle.

Lupaus uudesta alusta

Ajattara on saanut syntyä uudelleen monta kertaa uransa aikana. Viimeisin tauko näytti lopulliselta, mutta kyse oli loppujen lopuksi vain pidemmän loman tarpeesta kalmistossa. Uudelle levylle oli purkautunut paljon paineita, vihaa ja aggressiota, mitkä varmasti olivat osatekijöinä lopettamispäätökselle. Nyt tulevaisuus kuitenkin näyttää valoisalta: Ruoja on messissä, uusin levy on timanttia ja tiedossa kirja Ajattaran vaiheista.